Ok, kuulun selvästi itsekin tuohon vallitsevaan sukupuoleen, mutta rohkenen väittää että olen selvästi  iisimmästä päästä. Minulle on aivan se ja sama jos joku nyt istuu vakiopaikallani ruokapöydässä, jos huomiokentät on yliviivattu vihreällä tussilla eikä vaaleanpunaisella ja voi apua kun pattisalin piilosoitot tulee ortopediselle polille kun oikeasti lipooma kuuluu pehmytosakirurgiaan ja luomi plastiikkaan.. VATTU! En voi muuta sanoa. On syvästi ahdistavaa istua pienessä lääkärinvastaanottohuoneessa ja kuunnella kun 5 sairaanhoitajaa tappelee paperista joka lääkärin pitää allekirjoittaa. Mikä sairaanhoitajia vaivaa? Onko se AMK-status liian painava vai onk sairaanhoitajilla kestokuukautiset? Meidän poliklinikalla ei ole kuin muutama perus-/lähihoitaja/LVM ja ei meidän ammattikunta pingota tälläisistä asioista.

Minä ahdistuin jo 5 minuutissa siellä kanakopissa ja voitte kuvitella mielialalääkkeiden määrän ja elimen koon otsassani kun tätä asiaa puidaan vielä elokuussa kesäsulkujen jälkeen ja ne piilosoitot on hoidettu kenenkään huomaamatta. Ortopedian poliklinikalla. Tai plastiikalla. Siis oikeestaanhan ne lipoomat kuuluu PEHiin. Juu sotketaan vielä kolms tiimi tähän ja mäkämäkämäkämkäämäkmäkljbgskjdhgkasblkjhcg akjxgbkhgkdjygsa!!!!!!!!!!!!

28CM

Yritän siis tiivistää asiat mahdollisimman pieneen super-pähkinänkuoreen: Anne ja Jan saivat tyttövauvan, lapsi kastettiin Ina Alexandraksi ja minä toimin sylikummina, töihin tuli opiskelija Matti ja meillä oli kivaa, töihin tuli opiskelija Mari ja meillä oli kivaa, olin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ambulanssissa töissä HCR:llä ja meillä oli kivaa, sain C-inssin ekalla läpi ja meillä oli kivaa, sain vihdoinkin paperit ulos koulusta, valmistuin aikuisten oikeesti lähihoitajaksi ja mun palkka nousee. Kaikilla oli kivaa. Johonkin väliin tuonne kuuluu veroehdotusten saapuminen ja tieto lähes 700 euron palautuksista ja silloin oli helvetin kivaa. Aika pieni superpähkinä...

Huomatkaa siis edellisen kappaleen paljon viljelty fraasi oli kivaa sekä koko tarinan otsikko.. Kiva loppui maanantai-iltaan. Noin kello puoli kahdeksan illalla puhelimeni soi ja isäni ilmoittaa että hänen vasemmasta kädestään on lähtenyt tunto ja voimat. Käteen sattuu hirveästi ja puristusvoima on olematon. Kavoimpa siinä puhelun lomassa vanhan raamattuni, eli ensihoidon perusteet kirjan esiin ja haastattelin kirjan kaavion mukaan isääni puhelimitse ajatuksena päässäni jonkinlainen aivotapahtuma hänen päässään. Puhelimitse ei kuulostanut kauhean pahalta, mutta koska asun n. 300 metrin päässä isästäni lähdin tarkistamaan asiaa paikan päälle.

Kaikki jotka vähääkään tuntee minua tai muuta perheeseeni kuuluvaa, tietää todennäköisesti että isäni on paatumaton alkoholisti ja se ei mikään salaisuus ole. Maanantaina pääasiallinen ongelma ei ollut alkoholi vaikkakin promillet oli lähempänä neljää kuin kolmea.. No mutta kuitenkin, iskä sopersi ja kun aloin testailemaan niitä neurologisia perustestejä huomasin puristusvoiman alentuneen vasemalla selvästi alentuneeksi, vasen käsi pysyi heikommin ilmassa, sama tilanne jaloissa. Kasvoissa ei kyllä ollut mitään. Hetken isäni kanssa puhuttua soitin hätäkeskukseen ajatuksena saada ambulanssi paikalle.. Suhteellisen nopeasti sain vastauksen ja vastailin päivystäjän kysymyksiin, kun olin selittänyt jo ison osan tapahtumia päivystäjä kysyi tietysti osoitteen minne sitä autoa lähettää ja kerroin ja hän vain totesi että pieni hetki siirrään Helsingin hätäkeskukseen. Pilipalimusiikki alkoi soida ja nauha pyöriä että hätäkeskus on ruuhkautunut. Okei, ymmärrän että hätäkeskuksessa on kiire ja niin päin pois mutta eikö hätäpuhelun pitäisi ohjautua suoran oman alueen hätäkeskukseen että juuri tälläisiltä turhilta odotteluilta vältyttäisiin?

Pääsin läpi Helsingin HäKeen ja kerroin tarinan. Päivystäjä halusi luonnollisesti puhua myös itse potilaan kanssa ja näin tapahtuikin. Kun isäni antoi puhelimen minulle takaisin sanoi päivystäjäsetä minulle että soitapas 10023 ja kysy sieltä. Iskä kun oli saanut rokotteen käteensä aamulla ja oireet nyt varmasti johtuvat siitä?! Juu kyseessä ollut rokote voi aiheuttaa ihotuntopuutoksia kuten useimmat rokotteet muuta neurologiasia puutosoireita?! No soitinpa sitten sinne 10023 ja ne sieltä ystävällisesti konsultoi lääkäriä ja käskivät soittaa uudestaan HäKeen ja minähän soitin. Kiireettömän ambulanssin lupasivat laittaa ja aattelin jo että kaksi tuntiako sitä pitää odottaa, mutta onneksi meni vaan puoli tuntia ja auto päräytti pihaan. Tuli puolituttuja sairaankuljettajia, jotka hoitivat asiansa hienosti ja tutkivat ja selittivät asioiden kulun selkeällä suomen kielellä. Sairaalaanhan siinä olisi pitänyt lähteä, mutta pänkki mikä pänkki isä jai kotiin ja ammattikielellä keikasta tuli X-6. Minä lähdin kotiin ja iskä jäi kekkuloimaan humalaansa paremmaksi. Eihän siinä sitten mitään..

Aamulla soitin iskälle ja hän sanoi kaiken olevan okei. No laitoin vielä myöhemmin viestiä ja kysyin jotta olisiko halvausoireet kaikonneet ja hän kertoi niiden menneen pahemmaksi. Oli varannut ajan tohtorille. Hän kävi lääkärissä ja saikin sieltä sitten hieman nappeja. Lähinnä bentsoja ja nukahtamislääkettä. No, alkoipa ajan kuluessa taas brenkku maistua miehelle ja siinä kyytipojaksi hän päätti imailla ne saamansa lääkkeet kaikki lähes kerralla huiviin. Tyhmä kun on niin soitti minulle ja minä meninkin tarkistamaan tilanteen. Lähdin siis aikaisemmin töistä, vallan samaton olinkin siellä kun pyöriskelin vain ympyrää kansliassa. No menin paikalle ja löysin ne tyhjät lääke paketit sekä juodut viinakset. Aktivoin siis tässä vaiheessa kolmannen kerran tuon ensihoito järjestelmän. Heti kun olin ensin jonotellut hätäkeskukseen. Kaikeksi onneksi silloin sattui reipas päivystäjä ja laittoi piipat soimaan lähimmällä pelastusasemalla saaden kahden palomies-sairaankuljettajan hanurit ylös päiväunilta tai -kahveilta ja huristivat pimpulanssillaan pihaan. Huulet mustana hetken hoitamisen jälkeen lähdimme kohti paikallista sairaalaa..

Hoitoon pääsi isukki, onneksi oli rento lääkäri ja hoisi hyvin. Pää tuli kuvattua ja sun muuta. Kotiinhan se sieltä lähti muuta minkäs teet tuollaiselle suoraan sanottuna idiootille ihmiselle. Se mitä jatkossa seuraa on sitten aivan isompien tahojen käsissä mutta tyttärien velvollisuudet on nyt hoidettu. Kiitos ja kumarrus.

Tulipas paska loppu tälle tekstille mutta kello on nyt jo lähempänä viittä iltapäivällä ja aattelin hilppoa kotio töistä.

P.S siellä sairaalan päivystyksessä oli muuten juuri sopivasti hyvin paljon vanhopja luokkakavereita töissä. Että terkkuja vaan, kiitos hyväståä hoidosta isäni suhteenja anteeksi että hänenkin piti tulla kuormittamaan teidän muutenkin jo raskasta työtaakkaa omalla tyhmyydellään.

Joo joulukuu ja saan vihdoinkin avtaa joulukalenterini joka päivä. Tehtiin yhen hyvän kaverin kanssa toisillemme joulukalenterit ja tietty on se äitin ostama suklaakalenteri niinkun aina. Sieltä kaverin tekemästä kalenterista oon saanu suklaata ja marianne-karkkei ja öö tuikkukuppeja ja maailman ihanimman Herra Hakkarainen Suomi 90-v mukin. Tietty itsenäisyyspäivänä. Maanantaina olis tiedossa 1000 palanen palapeli. Joo oen räplänny niit pakettei. Suosittelen ideaa lämpimästi myös muille.

No mutta kun tässä blogissa on tavallaan kyse myös töistä olisi ehkä kannattavaa kertoa myös sen maailman menosta. Tiimikaverini Miia vaihtoi tiimiä urologian tiiminvetäjäksi pois ortopediasta. Ehkä maailman kuninkaallisimpaan aikaan. Koska meijän oma tiiminvetäjä on.. Miten sen sanois kauniisti?! Melkoinen nainen (rumemmin ilmaistuna). Se  suoltaa sellaista paskaa sieltä suutsaan koko ajan ja loukkaa ihmisiä piilovittuilullaan (joka oikeasti on NIIN selvää, mutta rva itse kun ei sitä tajua). Tekis mieli sanoa sen käytöksestä OH:lle mutta sekin eukko on aika joo. Kaikki mitä sille kertoo käännetään heti itseään vastaan ja näin. Mutta oikeestaan ihna sama, koska minä en aikuisten ihmisten kanssa tappele. Mulle tuli nyt hirvittävä deja vu fiilis että olisin joskus aiemminkin kirjoittanut tänne tästä asiasta. Pitänee trkistaa asia.

Sitten on myös koukuttanut minut tämä jokaisen hoitajan ja muidenkin ihmisten vitsaus: Facebook. Meinaa mennä töissä kaikki aika siihen kun bongailee porukkaa sieltä ja hoitaa omaa Facebook lemmikkiään Ernesto-kirahvia. Joka muuten voitti juoksukilpailussa siskoni lemmikin lohikäärme-Lorenzon. Lorenzolla on pope in his famiilia. Jee jee.

Nyt jatkan kahvin juontia ja odotan kovasti uunissa valmistuvaa Karjalan paistia. Ja illemalla sitten Eijalle. Hajotakaa vesisateeseen. 

Jos tämä työtaistelu siis alkaa niin meijän työporukka on melko sekaisin. Kaikista  hauskinta on se että, pitäisi täältä Kirurgian toimialalta ja poliklinikalta siirtyä 4 tunnin perehdytyksen perusteella sisätautien toimialalle ja vuodeosasto työhön. Sydänvalvontaan.

Ei mene taaskaan nallekarkit tasan. Ensin sanottiin että mennää päivystykseen ja siellä olis jopa saanu olla kirran puolella vaikka kipsaamassa mutta nyt uusin päätös on että CCU:hun 3-vuorotöihin. Hauskaa tiedossa. EKG-viivottimet käsissä huudetaan apuja kun meillä kaikilla on pieni hetki siitä kun viimeksi ollaan sydänpotilasta hoidettu. Joillakin lähes 30 vuotta. Arvatkaa kahdesti kuinka turvallista. No pakkolaki tuli voimaan ja sillä tavalla.

Katsotaan tätä sitten maanantaina onko mikään varmaa (ei ainakaan tässä vaiheesa edes tuo CCU sijoitus) mutta jatketaan harjoituksia. Tässä tapaukissa tätä tuttua ja turvallista ortopedin vastaanottoa ja pirun kipeitä olkapäitä..

Moi taas !

Mutta siis lyhyesti. Vakikipsari sai raivarit kun saapui töihin, mä vittuilin takasin ja siitä asti mennyt erinomaisesti. Öö, muutenkin töissä ollut kaikenlaista sälää. Muun muassa vuorotteluvapaan sijaisuuksia, työkkärin v-mäisiä tätejä. Ja nyt tämä helvetin työtaistelu.

Ei siis siinä niin mitään, olen itsekin kovasti sitä mieltä että me hoitsut ansaittaisiin lisää sitä rahaa joka kuukausi, mutta pitääkö tässä alkaa leikkiä ihmisten hengillä. Esimerkkejä: Töölön tapaturma-aseman henkilökunnasta irtisanoutuu n. puolet, kuka helvetti hoitaa vaikeat monivammapotilaat ilman lisävahinkoja. Sinne kun lätkästään jostain Kirran polilta 30 vuotta poliklinikkatyötä tehneitä vanhankansan sairaanhoitajia niin morjes. Ja perusteluna on kun hoidattehan te niitä trauma kontrollejakin siellä joka päivä.. ( Juuri tapahtunut monivammautuminen ja 6 vkon nilkkamurtuma kontrolli on sama asia.) Tai kirran polin lähi/perushoitajat laitetaan leikkuriin hoitajiksi, koska kyllä teidän vanhaan opetussuunnitelmaan on kuulunut perioperatiivinen hoitityö, joten olettehan te lähes valmiita kirurgeja jo.

No meikäläinen sijoittuu tuonne sitten päivystykseen ilman minkäänlaista perehdytystä. Täytyy varmaan kaivaa vanhat koulukirjat esiin ja hieman kertailla asiota. Vaikka valmistumisesta on n puoli vuotta mutta kun täällä polilla istuu perseellään päivät pitkät niin kummasti ne akuuttiasiat katoilee päästä.

Ainiin, tehtiin muten äitin kanssa joulukortteja. Kahteen asti yöllä. Oli napoisaa.

Tämä ei kylläkään tapahtunut viime yönä vaan viime viikonloppuna ja yöllä kun silmät killissä niitä kortteja väänsi sai aamulla oikeasti melko mukavankin yllärin, ne oli ihan kauniita. Tai ainakin jos myyntituloksiin on katsominen. Kaikki kortit mitä otettiin seuraavana päivänä Lohjalle mukaan, myytiin heti. Ja tilauksia odottaa joka suuntaan. Kun vaan kerkiäisi tehtailemaan täsät pisun kiireisestä aikataulustaan.

Nyt on mitä ilmeisemmin jatkettava näiden "traumapotilaiden" hoitoa ja kutsuttava seuraava nilkkansa murtanut raukkaparka sisään kuulemaan tuomion. Se on jäykkä mutta kyllä se siitä.

Päätä särkee tuhannesti, johtuen mahdollisesti tästä otsasta ulkonevasta elimesta joka sai Ron Jeremynkin kalpenemaan. Kaikkien kolmen ärsyttävimmän/puuduttavimman lekurien vo:t mulle tällä viikolla..Taisin tuossa aiemmassa kirjoituksessa miettiä miten käy kun vaki-kipsari tulee töihin. Ja kävi kuten arvelinkin, armottomat kilarit tälle tytölle. Harmi vaan niiden kannalta, mulle ei vittuilla ennen kun on sanottu päivää ja annoin sitten mennä takaisinkin.. Iltapäivällä tultiin sitten jo melkein häntä koipien välissä hakemaan apua kun tietokone ei toimi. Hah, moon paras ! Jopa urologisena hoitajana jonne mut sit sen aamujupakan jälkeen sijoitettiin. Kus-pissa virtas ja banjo soi.

No joo, tämäpä taas päivä erikseen ja ärsytys vaan kasvaa.. Kaikki hankalat ja ärsyttävät potilaat on ajautunut mulle aivan totaalisen hienosti. Suurimmaksi osaksi hoisin itse ja vielä täydellisesti englanninkielellä (eka kerta kun siitä oli jotain haittaa että osa puhua hyvää enkkua) ja sitten tulee 2 tuntia myöhemmin soitto et homma kusee ja ramkasti. Eikä edes mun takia. Vaan mun tämän päivän pahimman vihollisen, MRI-huoneen. Tai siis jos totta puhutaan MRI-rekan. 

Joo, emmä tiä enää. Duuni loppuu iha just ja en kyllä ajatellut jäädäö ylitöihin kirjottamaan blogiani vaan menen kotiin siivoomaan. TÄNKS A LOT JA MORE ! 

No mutta siis joo. Olen koiranvahtina systerillä joka on dokaamassa työkavereiden kanssa. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun on lievästi tylsää kun koira on jo nukkumassa, enkä jaksais enää kattoa telkkaria. BB on ehkä kuitenkin pakko katsoa sivusilmällä..

Huomenna odottaa jo kuollettavan tylsä junamatka takaisin kotiin. Sinne sisään astuminen tavallaan hieman pelottaa, unohdin tavallaan tiistaina viedä roskapussin ennen kuin lähdin tänne.. Ja maanantaina töihin kera uusien työkavereiden.. Ihminen jota olen tuurannut kipsihommissa koko kesän tulee maanantaina takasin töihin ja jutut joita olen kyseisestä henkilöstä ovat tietyllä tapaa melkoisia kauhukuvia luovia. Millaisetkohan turpakäräjät odottaa kun tämä itsepäinen ja mukavuuden haluinen 19-vuotias vastavalmistunut lähäri pistää 25 vuotta hommia tehneen lääkintävaksin kämpän ja työvälineet ihan uuteen uskooon.. Se mitä siellä on viimeisen sairaslomalla viettämäni viikon aikana siellä on tapahtunut on taas jo ihan viidesadas juttu erikseen.

Puhuin muuten tuossa päivälenkillä että kuinka rentouttavaa on ollu kun ei oo nähnyt yhtään ainoaa ambulanssia koko viikkona. Vaikka en lanssissa työskentelekään, niiden kuuleminen ja varsinkin näkeminen muistuttaa aina töistä. Joten vapaalla oleminen on melko suhteellinen käsite. (Nyt kaikki lanssarit hakkaa päätään seinään..) Mutta tää nyt on vaan mun mielenrauhaa ahdisteleva asia. No mut joo asiaan. Niin eikö se sitten 5 minuuttia myöhemmin tule tuolta jonkun urheiluhallin pihasta T491.. Onneksi ei pillit päällä kuitenkaan.

Jep jep. Nyt jatkan tuon oi niin ihanan pyhän veden juontia (katso erään Väsyneen Lanssarin Päiväkirja) ja BB:n seuraamista. Niillä on taas vaihteeksi jotkut bibikset ja eiköhän joku flaidaa Martinan kanssa. Kyllä, mun elämä on niin tyhjää.. Eikö niiden pitänyt tänö vuonna vähentää viinan virtaamista talossa ?!

No mutta, saon järkytykseltäni kuitenkin uudestan unta ja sitten lopulta kun klo 11 heräsin lähteäkseni Sirin kanssa koirapuistoon taivaassa synnytetty valkoinen vesihuttu oli jo melkein kokonaan sulanut, mutta ei sen väliä koska ulkona oli edelleen pirun kylmä...

No mutta joo, vielä saa odottaa tarinoiden varsinaista alkua. Odottakaa vaan kun pääsen takaisin "rakkaaseen" työhuoneeseeni, joka kyllä maanantaina vallataan takaisin.. Ehkä voin sitten taas purkaa mieltäni kipeän kipsihoidon tarpeessa olevista potilaista, mahdottumuuksia vaativista lääkäreistä ja hmm.. "miten sen nyt sanoisi mahdollisimman kauniisti ketään loukkaamatta"-työkavereistani.

Jos joku tämän blogin lukijoista keksii ennen mua, jotta miksi kaikki sairaalan sisäpuolella työskentelevät naiset valittavat joka jumalan asiasta ja ovat aina itse syyttömiä jonkin asian toimimattomuuten, jakakaa se totuus toki myös mun kanssa.

Nyt kahvin keittoon ja karkin syöntiin. Villi iltalenkki vielä tiedossa..

Saa nähdä millaisia tarinoita alan tänne turisemaan, niitä hauskimpia kun ei voi bostata sellaisen pienen vaitiolovelvollisuuden takia. Joo minäkin olen töissä hoitoalalla (kuten ehkä voi nimestäkin jo päätellä). Tämän alan eri työpaikoilla kun aina on käynissä jos jonkin näköistä säätöä mitä on kiva päästä tänne kertomaan.

Ja vaikka blogini vihreä onkin, en todellakaan ole mikään ekologisuuden suurin puolesta puhuja (vaikka ei siinä tosin mitään huonoakaan ole), johtuu väri ihan vaan siitä että kuuluun kirurgian toimialan duunareihin, ja se jotenkin kovasti kuvastaa mua myös noin ihan siviili-ihmisenä.

Mutta joo, nyt jo kummasti alkaa väsyttämään. Tampereen viileä ulkoilma koirapuiston tuoksuilla terästettynä on jokseenkin voimia vievää. Eikä ehkä aikainen herätys ja IdeaParkin houkutukset mitenkään piristänyt köyhää elämääni.. Onneks on sentää BB-talo ja Martina Aitolehti jota ihmetellä..

Kuulostipa tyhmältä !? Nyt siis oikeasti nukkumaan, toivottavasti nukutte/nukuitte hyvin. Pyydän anteeksi blogini aloittamisen kuivuutta.

-väsynyt vihreä