Lähes puoli vuotta kun olen tänne viimeksi mitään raapustellut. On ollut kauheasti kaiken näköistä aktiviteettia mutta jutun juurta ei ole löytynyt. Suomeksi sanottuna siis perussontaa vihreän tädin elämään.
Yritän siis tiivistää asiat mahdollisimman pieneen super-pähkinänkuoreen: Anne ja Jan saivat tyttövauvan, lapsi kastettiin Ina Alexandraksi ja minä toimin sylikummina, töihin tuli opiskelija Matti ja meillä oli kivaa, töihin tuli opiskelija Mari ja meillä oli kivaa, olin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ambulanssissa töissä HCR:llä ja meillä oli kivaa, sain C-inssin ekalla läpi ja meillä oli kivaa, sain vihdoinkin paperit ulos koulusta, valmistuin aikuisten oikeesti lähihoitajaksi ja mun palkka nousee. Kaikilla oli kivaa. Johonkin väliin tuonne kuuluu veroehdotusten saapuminen ja tieto lähes 700 euron palautuksista ja silloin oli helvetin kivaa. Aika pieni superpähkinä...
Huomatkaa siis edellisen kappaleen paljon viljelty fraasi oli kivaa sekä koko tarinan otsikko.. Kiva loppui maanantai-iltaan. Noin kello puoli kahdeksan illalla puhelimeni soi ja isäni ilmoittaa että hänen vasemmasta kädestään on lähtenyt tunto ja voimat. Käteen sattuu hirveästi ja puristusvoima on olematon. Kavoimpa siinä puhelun lomassa vanhan raamattuni, eli ensihoidon perusteet kirjan esiin ja haastattelin kirjan kaavion mukaan isääni puhelimitse ajatuksena päässäni jonkinlainen aivotapahtuma hänen päässään. Puhelimitse ei kuulostanut kauhean pahalta, mutta koska asun n. 300 metrin päässä isästäni lähdin tarkistamaan asiaa paikan päälle.
Kaikki jotka vähääkään tuntee minua tai muuta perheeseeni kuuluvaa, tietää todennäköisesti että isäni on paatumaton alkoholisti ja se ei mikään salaisuus ole. Maanantaina pääasiallinen ongelma ei ollut alkoholi vaikkakin promillet oli lähempänä neljää kuin kolmea.. No mutta kuitenkin, iskä sopersi ja kun aloin testailemaan niitä neurologisia perustestejä huomasin puristusvoiman alentuneen vasemalla selvästi alentuneeksi, vasen käsi pysyi heikommin ilmassa, sama tilanne jaloissa. Kasvoissa ei kyllä ollut mitään. Hetken isäni kanssa puhuttua soitin hätäkeskukseen ajatuksena saada ambulanssi paikalle.. Suhteellisen nopeasti sain vastauksen ja vastailin päivystäjän kysymyksiin, kun olin selittänyt jo ison osan tapahtumia päivystäjä kysyi tietysti osoitteen minne sitä autoa lähettää ja kerroin ja hän vain totesi että pieni hetki siirrään Helsingin hätäkeskukseen. Pilipalimusiikki alkoi soida ja nauha pyöriä että hätäkeskus on ruuhkautunut. Okei, ymmärrän että hätäkeskuksessa on kiire ja niin päin pois mutta eikö hätäpuhelun pitäisi ohjautua suoran oman alueen hätäkeskukseen että juuri tälläisiltä turhilta odotteluilta vältyttäisiin?
Pääsin läpi Helsingin HäKeen ja kerroin tarinan. Päivystäjä halusi luonnollisesti puhua myös itse potilaan kanssa ja näin tapahtuikin. Kun isäni antoi puhelimen minulle takaisin sanoi päivystäjäsetä minulle että soitapas 10023 ja kysy sieltä. Iskä kun oli saanut rokotteen käteensä aamulla ja oireet nyt varmasti johtuvat siitä?! Juu kyseessä ollut rokote voi aiheuttaa ihotuntopuutoksia kuten useimmat rokotteet muuta neurologiasia puutosoireita?! No soitinpa sitten sinne 10023 ja ne sieltä ystävällisesti konsultoi lääkäriä ja käskivät soittaa uudestaan HäKeen ja minähän soitin. Kiireettömän ambulanssin lupasivat laittaa ja aattelin jo että kaksi tuntiako sitä pitää odottaa, mutta onneksi meni vaan puoli tuntia ja auto päräytti pihaan. Tuli puolituttuja sairaankuljettajia, jotka hoitivat asiansa hienosti ja tutkivat ja selittivät asioiden kulun selkeällä suomen kielellä. Sairaalaanhan siinä olisi pitänyt lähteä, mutta pänkki mikä pänkki isä jai kotiin ja ammattikielellä keikasta tuli X-6. Minä lähdin kotiin ja iskä jäi kekkuloimaan humalaansa paremmaksi. Eihän siinä sitten mitään..
Aamulla soitin iskälle ja hän sanoi kaiken olevan okei. No laitoin vielä myöhemmin viestiä ja kysyin jotta olisiko halvausoireet kaikonneet ja hän kertoi niiden menneen pahemmaksi. Oli varannut ajan tohtorille. Hän kävi lääkärissä ja saikin sieltä sitten hieman nappeja. Lähinnä bentsoja ja nukahtamislääkettä. No, alkoipa ajan kuluessa taas brenkku maistua miehelle ja siinä kyytipojaksi hän päätti imailla ne saamansa lääkkeet kaikki lähes kerralla huiviin. Tyhmä kun on niin soitti minulle ja minä meninkin tarkistamaan tilanteen. Lähdin siis aikaisemmin töistä, vallan samaton olinkin siellä kun pyöriskelin vain ympyrää kansliassa. No menin paikalle ja löysin ne tyhjät lääke paketit sekä juodut viinakset. Aktivoin siis tässä vaiheessa kolmannen kerran tuon ensihoito järjestelmän. Heti kun olin ensin jonotellut hätäkeskukseen. Kaikeksi onneksi silloin sattui reipas päivystäjä ja laittoi piipat soimaan lähimmällä pelastusasemalla saaden kahden palomies-sairaankuljettajan hanurit ylös päiväunilta tai -kahveilta ja huristivat pimpulanssillaan pihaan. Huulet mustana hetken hoitamisen jälkeen lähdimme kohti paikallista sairaalaa..
Hoitoon pääsi isukki, onneksi oli rento lääkäri ja hoisi hyvin. Pää tuli kuvattua ja sun muuta. Kotiinhan se sieltä lähti muuta minkäs teet tuollaiselle suoraan sanottuna idiootille ihmiselle. Se mitä jatkossa seuraa on sitten aivan isompien tahojen käsissä mutta tyttärien velvollisuudet on nyt hoidettu. Kiitos ja kumarrus.
Tulipas paska loppu tälle tekstille mutta kello on nyt jo lähempänä viittä iltapäivällä ja aattelin hilppoa kotio töistä.
P.S siellä sairaalan päivystyksessä oli muuten juuri sopivasti hyvin paljon vanhopja luokkakavereita töissä. Että terkkuja vaan, kiitos hyväståä hoidosta isäni suhteenja anteeksi että hänenkin piti tulla kuormittamaan teidän muutenkin jo raskasta työtaakkaa omalla tyhmyydellään.
