No moro vain...

Joo joulukuu ja saan vihdoinkin avtaa joulukalenterini joka päivä. Tehtiin yhen hyvän kaverin kanssa toisillemme joulukalenterit ja tietty on se äitin ostama suklaakalenteri niinkun aina. Sieltä kaverin tekemästä kalenterista oon saanu suklaata ja marianne-karkkei ja öö tuikkukuppeja ja maailman ihanimman Herra Hakkarainen Suomi 90-v mukin. Tietty itsenäisyyspäivänä. Maanantaina olis tiedossa 1000 palanen palapeli. Joo oen räplänny niit pakettei. Suosittelen ideaa lämpimästi myös muille.

No mutta kun tässä blogissa on tavallaan kyse myös töistä olisi ehkä kannattavaa kertoa myös sen maailman menosta. Tiimikaverini Miia vaihtoi tiimiä urologian tiiminvetäjäksi pois ortopediasta. Ehkä maailman kuninkaallisimpaan aikaan. Koska meijän oma tiiminvetäjä on.. Miten sen sanois kauniisti?! Melkoinen nainen (rumemmin ilmaistuna). Se  suoltaa sellaista paskaa sieltä suutsaan koko ajan ja loukkaa ihmisiä piilovittuilullaan (joka oikeasti on NIIN selvää, mutta rva itse kun ei sitä tajua). Tekis mieli sanoa sen käytöksestä OH:lle mutta sekin eukko on aika joo. Kaikki mitä sille kertoo käännetään heti itseään vastaan ja näin. Mutta oikeestaan ihna sama, koska minä en aikuisten ihmisten kanssa tappele. Mulle tuli nyt hirvittävä deja vu fiilis että olisin joskus aiemminkin kirjoittanut tänne tästä asiasta. Pitänee trkistaa asia.

Sitten on myös koukuttanut minut tämä jokaisen hoitajan ja muidenkin ihmisten vitsaus: Facebook. Meinaa mennä töissä kaikki aika siihen kun bongailee porukkaa sieltä ja hoitaa omaa Facebook lemmikkiään Ernesto-kirahvia. Joka muuten voitti juoksukilpailussa siskoni lemmikin lohikäärme-Lorenzon. Lorenzolla on pope in his famiilia. Jee jee.

Nyt jatkan kahvin juontia ja odotan kovasti uunissa valmistuvaa Karjalan paistia. Ja illemalla sitten Eijalle. Hajotakaa vesisateeseen.