Jenna(isosisko) tuli aamulla seittemän aikaan koiran(isosiskon Siri) kanssa lenkiltä ja sanoi että ulkona sataa lunta. Meinasin saada ennen aikasen sydärin.. Ei oo jumalauta normaalia, että lokakuussa sataa lunta. Varsinkin kun sitä sai viime vuonna venailla melkein oikeasti sinne jouluun.

No mutta, saon järkytykseltäni kuitenkin uudestan unta ja sitten lopulta kun klo 11 heräsin lähteäkseni Sirin kanssa koirapuistoon taivaassa synnytetty valkoinen vesihuttu oli jo melkein kokonaan sulanut, mutta ei sen väliä koska ulkona oli edelleen pirun kylmä...

No mutta joo, vielä saa odottaa tarinoiden varsinaista alkua. Odottakaa vaan kun pääsen takaisin "rakkaaseen" työhuoneeseeni, joka kyllä maanantaina vallataan takaisin.. Ehkä voin sitten taas purkaa mieltäni kipeän kipsihoidon tarpeessa olevista potilaista, mahdottumuuksia vaativista lääkäreistä ja hmm.. "miten sen nyt sanoisi mahdollisimman kauniisti ketään loukkaamatta"-työkavereistani.

Jos joku tämän blogin lukijoista keksii ennen mua, jotta miksi kaikki sairaalan sisäpuolella työskentelevät naiset valittavat joka jumalan asiasta ja ovat aina itse syyttömiä jonkin asian toimimattomuuten, jakakaa se totuus toki myös mun kanssa.

Nyt kahvin keittoon ja karkin syöntiin. Villi iltalenkki vielä tiedossa..